Kissan ja muorin joulu

Kissa katsoo ikkunasta, kun muori kotiin palaa.

On joulupäivän aattona hän ollut ostoksilla salaa.

Nyt kissallensa muori tahtoo jotain hyvää antaa,
siispä kainalossansa hän suurta kalaa kantaa.

Kiitollinen kissa tuumaa: kun muori menee joulusaunaan,
niin kiitokseksi jätän hänen lankakerät rauhaan.

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Tummat ja vaaleat piparkakut

Piparkakkujen leipominen on minulle tärkeä perinne joulun alla. Tänä vuonna päätin kokeilla perinteisten tummien pipareiden lisäksi myös vaaleita pipareita. Hyviä tuli! Ja oli mukavaa vaihtelua. Laitan tähän Paraisten pipareiden ohjeen sellaisena, kuin olemme niitä äitini kanssa jo vuosia leiponeet. Vaaleiden pipareiden ohje löytyy puolestaan esimerkiksi Mimmin keittiöstä. Ripautin päälle vähän kanelisokeriseosta makua antamaan.

Paraisten piparit

- 1 dl siirappia
- 2 tl kanelia
- 1 tl inkivääriä
- 1 tl neilikkaa
- 2 tl pomeranssinkuorta
- 250 g voita tai margariinia
- 2 dl sokeria
- 1 muna
- 1,5 tl soodaa
- 6 - 6,5 dl vehnäjauhoja

1) Kiehauta siirappi ja mausteet kattilassa.
2) Vaahdota sokeri ja rasva.
3) Lisää voivaahtoon voimakkaasti sekoittaen vähän jäähtynyt siirappiseos ja kananmuna.
4) Yhdistä sooda ja vehnäjauhot ja lisää ne taikinaan.
5) Peitä taikinakulho ja pidä se viileässä seuraavaan päivään.
6) Paista piparit 200 asteessa sopivan ruskeiksi.

Muhkea tuubihuivi

Olen ollut ihan fiiliksissä uudesta tuubihuivistani. Minulla ei ole ollut tällaista ennen ja aluksi piti vähän ihmetelläkin, että miten tämä on oikein tarkoitus pukea. Mutta löytyihän se oma tyyli sitten ja nyt huivi on yksi suosikkivaatteistani. Neuloin sen Hjertegarnin Cool Flamme -langasta puikoilla nro 10.

Tässä helppo ohje:
Luo 30 silmukkaa pitkille puikoille tai pyöröpuikoille, neulo ainaoikein neuletta tasona kahden kerän verran (n.115 cm), päättele silmukat ja ompele huivi ympyräksi.

Keramiikkakurssin alkumetrit

Aloitin tänä syksynä keramiikkakurssin ja meritähtikippo on ensimmäinen työni. Tai oikeastaan se on toinen työni, sillä ensimmäiselle kävi huonosti lasitepoltossa. Kurssi on ollut minulle vaikeampi, kuin mitä luulin. Kaikki on uutta ja jokaiseen työvaiheeseen joutuu kysymään neuvoa. Savi ja lasite käyttäytyvät uunissa monesti hyvin erilailla, kuin mitä on kuvitellut. Siispä on aina yllätys, minkä näköinen työ tulee uunista ulos.

On meistä kuitenkin tullut jo saven kanssa kavereita. Ihan harmittaa, että kurssia on jäljellä enää kaksi kertaa ennen pitkää joulutaukoa. Siihen mennessä ehdin onneksi viimeistellä vielä monta työtä valmiiksi.

Itse tehtyä jäätelöä

Aiemmin olen ajatellut, että jäätelö on jotain sellaista, mitä ei voi tehdä itse tai että sen tekeminen on vaikeaa. Jouduin muuttamaan käsityksiäni, kun Kahviaddikti antoi minulle maailman helpoimman jäätelöreseptin:

1. Vatkaa 4 dl kuohukermaa.
2. Sekoita joukkoon 1 tölkillinen kondensoitua maitoa.
3. Mausta haluamallasi tavalla.
4. Sekoita sähkövatkaimella n. 1/2 tunnin välein niin kauan kuin se on mahdollista, eli n. 3-4 tuntia.

Tällä reseptillä syntyy ihan oikean näköistä ja makuista jäätelöä, eikä sen tekemiseen tarvita välttämättä jäätelökonetta. Ensimmäinen tekemäni erä oli puolukkajäätelöä, eli lisäsin jäätelömassaan pienen rasiallisen puolukkasurvosta. Kondensoitu maito antaa jäätelöön mukavan kinuskisen maun ja on ilmeisesti salaisuus siihen, että jäätelö on pakkasesta otettuna sopivan pehmeää.

Toisesta erästä tein Baileys-kaurakeksijäätelöä lisäämällä jäätelömassaan 1/2 dl Baileysiä ja murustelemalla joukkoon vielä muutamia kaurakeksejä. Tämä jäätelö oli pakkasesta otettuna vieläkin pehmeämpää, kuin puolukkajäätelö. Itse kehiteltyjä jätskimakuja ei välttämättä kaupasta löydykään.

Kurpitsa ja muuta satoa

Syyskuussa puolisoni äiti toi meille monenlaista itse kasvattamaansa syksyn satoa. En ole varmaan koskaan nähnyt noin suurta kesäkurpitsaa! Kesäkurpitsan lisäksi tuomisiin kuului monenlaisia sipuleita, auringonkukkia, perunoita, porkkanoita, maissia, eri värisiä pikkutomaatteja, sekä omenamehua ja viinimarjamehua. Niin ja tietysti tuo jättikurpitsa! Onneksi netistä löytyi runsaasti ohjeita sen käsittelyyn.

Siemeniä tuli runsas 2 dl. Huuhtelin siemenet ja kuivatin niitä pellillä hetken. Pistin siemeniin pikkuisen oliiviöljyä ja ripauksen suolaa. Sitten vain uuniin 200 asteeseen n. 20-30 minuutiksi. Mukavia naposteltavia tuli.

Itse kurpistasta koversin tietysti lyhdyn parvekkeen pöydälle. En halunnut tehdä siitä pelottavan näköistä, joten tällainen iloinen tyyppi siitä tuli. Tosin se on jo nyt vähän lysähtänyt ja muuttunut pikkuisen häijymmän näköiseksi. Sisällöstä tein sosetta pakkaseen odottelemaan, josko jossain vaiheessa tekisin siitä vaikka piirakkaa.

Ja loppuun vielä lyhtykukkia minun äitini pihamaalta :)

Syksy

Mikä on tämä väsymys, joka ei tunnu johtuvan oikein mistään? Syksyn saapuessa se vain tulee ja tuntuu siltä, että osa energiastani on vain kadonnut jonnekin. Hulluinta tässä on se, että ainakin minulla syksy on kiireistä aikaa. On paljon kaikenlaista tekemistä, johon pitäisi jaksaa keskittyä. Valitettavasti tämä johtaa siihen, että ei ole aikaa tai jaksamista tehdä niitä kivoja juttuja, joista sitä energiaa saisi.

On syksyssä toki hyvätkin puolensa, niin kuin sadonkorjuun herkut; puolukat, omenat ja sienet vaativat syksyn. Ihana on myöskin uusi harrastukseni, keramiikkakurssi, jota oikein odotan, ja joka toimii varmana piristysruiskeena joka maanantai. Varmasti laitan savitöistäni kuvia tännekin, kunhan niitä alkaa valmistua.

Ehkä sitä pitäisi vain antaa periksi. Olla väsynyt hyvällä omalla tunnolla ja vaatia itseltänsä vähän vähemmän. Uskoa että se energia sieltä taas jossain vaiheessa palailee. Tehdä aikaa niille kivoille asioille vaikka väkisin.

PS: Kuvassa näkyvät kämmekkäät ovat jo neljännet samanlaiset ja viidennet ovat jo puikoilla. Näitä on mukava ja nopea tehdä ystäville, kun ohje on jo niin tuttu.

Tupsupipo

Tällainen peruspipo syntyi, kun joustinneulos oli liian tiukkaa alkuperäiseen tarkoitukseensa. Olin kerrankin työlleni armollinen ja säästin sen purkamiselta. Lanka on Novitan Woolia, joten eipähän kutita! Puikot ovat kokoa 2,5. Tupsun tekoa piti vähän muistella, mutta helpostihan se sitten kuitenkin onnistui.

Tässä ohje siltä varalta, että joku muukin innostuu neulomaan lämmikettä syksyksi:

1. Luo 136 silmukkaa.
2. Neulo 2o,2n -joustinta pyörönä n. 18 cm.
3. Kavenna neulomalla 2o yhteen, 2n yhteen koko krs.
4. Neulo 1o,1n -joustinta n. 2 cm.
5. Neulo 2s oikein yhteen koko krs.
6. Neulo 1 krs oikein.
7. Toista kohdat 5 ja 6.
8. Katkaise lanka ja pujota silmukoiden läpi.
9. Tee tupsu ja kiinnitä se päälaelle.

Sadepäivänä

Sadepäivänä piipahdan ulkona koiran kanssa. Jalo ei kuulu niihin koiriin, joita vesisade haittaisi. Se haluaa ulos säällä kuin säällä. Märässä metsässä on oikein hyvä leikkiä edellispäivänä löydetyillä tennispalloilla, joihin Jalolla tuntuu olevan aivan erityinen vainu.

Sisällä keitän suuren kupillisen teetä ja istahdan sohvalle lukemaan kirjaa. Yksi sohvalla olevista tyynyistämme on saanut uuden tyynyliinan. Uudistin kierrätyskeskuksesta löytämäni lokkityynyliinan iloisen keltaisella kankaalla. Siitä tuli mielestäni oikein kiva.

Pöytäliina

Kangasvarastot ovat alkaneet uhkaavasti pullistella. Eilen yritin vähän perkata kankaitani ja muistin tämän Aurinko-omenalta saamani kankaan. Kiitos vain kangaspalasta, ystäväni, sillä nyt meillä on uusi pöytäliina. Eikä tarvinnut sen enempää vaivaa nähdä, kuin huolitella kankaan reunat.

Kierrätyskeskuksesta

Ihanuuksia kierrätyskeskuksesta! Pusero minulle itselleni, vanha pieni ruskeavalkoinen verho, hauska lokkityynyliina ja uudenveroinen lasten Finlaysonin pussilakana pienelle kummipojalleni. Lisäksi löytyi hame, josta ei nyt ole tässä kuvaa. Vaatteet ja kankaat maksoivat 5 senttiä/kpl, joten maksoin näistä kaikista ihanuuksista yhteensä 25 senttiä! Kannattipa taas piipahtaa kierrätyskeskuksessa! Ehkä nyt muistan käydä useamminkin.

Salute!

Eräänä päivänä söin kahvilassa aivan täydellistä focacciaa. Siitä innostuneena päätin tehdä kotonakin italialaista ruokaa, mutta oma focacciani ei kyllä yltänyt kahvilan focaccian tasolle. Reseptin otin Gino D'Acampon kirjasta Italian dieetti, jossa mielestäni on ihan tavallisia reseptejä kenelle tahansa terveellisen ruoan ystävälle. Italialainen keittiö on mielestäni yksi parhaimmista koko maailmassa. Paljon tuoreita vihanneksia, yrttejä, valkosipulia, sitruunaa, erilaisia juustoja, oliiviöljyä... Oih.

Italialaisessa ruoassa pääsi oikeuksiinsa myös istuttamani, keittiön pöydällä hyvin ruukussa viihtyvä basilika. Basilika tuli myös ikuistetuksi pieneen vesivärityöhön siinä sivussa, kun maalasin siilikorttia veljeni neljä vuotta täyttäneelle synttärisankarittarelle.

Pientä kivaa Kontista

Käväisin pitkästä aikaa Punaisen Ristin Kontissa. Tarkoituksenani oli penkoa Kontin mittava nappilaari ja ostaa nappeja askartelua ja ompelua varten. Kivoja nappeja löytyikin oikein mukavasti ja niiden lisäksi löytyi pieni pala kangasta ja outo pussillinen lankoja. En huomannut ostaessani, että langat oli pätkitty n. 130 cm pitkiin pätkiin. Ajattelin päästä helpolla, virkata niistä jotakin ja päätellä langanpäät jo virkatessa työn sisään.

Kirjanmerkkejä ja onnittelukortteja

Ensimmäisen kuvan onnittelukortit ovat samalla kirjanmerkkejä ja voidaan antaa onniteltavalle lukutoukalle vaikkapa lahjakirjan välissä. Idea kirjanmerkkikortteihin löytyi joskus kauan aikaa sitten Paperiaskartelun ideakirjasta (Elizabeth Moad). Kortit on koristeltu tekemällä kartongille pieniä pistoja ompelulangalla.

Kahdessa muussa kortissa käytin apunani piparkakkumuottia, jonka avulla leikkasin kortteihin samanmuotoisia kuvioita kartongista ja aikakauslehdistä. Vanhat napit kruunaavat kokonaisuuden. Jostain syystä tykkään hirveästi tällaisista korteista, joissa sama kuvio toistuu monesti.

Leikkisä ilta-aurinko

Päivä oli kolea ja sateinen, mutta ilta-aurinko valitsi juuri hyvän hetken pikku kurkistukselle valokuvauksen ajaksi. Nämä ranteenlämmittimet ja kämmekkäät pääsevät lämmittämään ystäväni käsiä. Taitavat tulla tässä alkukevään viileydessä vielä pitkäänkin tarpeeseen.